Niin, tiedoksi niille hitaimmille, jotka eivät ole vielä saaneet osaansa viime kuukausien kuvaspämmistä, minulla on nykyään lemmikkikissa, joka on mielikuvituksekkaasti nimetty Kisuksi.

Viikko sitten Kisu lopetti syömisen. Herkutkin se sylkäisi rääkäisyn siivittämänä matolle, ja kun ruoka ei maittanut seuraavanakaan päivänä, niin kiikutin katin eläinlääkärille. Lääkäri totesi heti pahasti tulehtuneet ikenet ja rauhoitti kisun tarkempaa tutkimista varten. Ilmeni, että hampaissa on huomattavasti korroosiota (miksei nää vain sano että reikiä?) ja otettiin sitten liuta verikokeita mahdollisen piilevän syyn löytämiseksi.

Torstaina valmistuneet labratulokset viittasivat huolestuttavasti FIPiin (kissojen tarttuva vatsakalvontulehdus, johon ei ole parannuskeinoa). Tämä säikäytti pahemman kerran, ja asiaa tutkittiin vielä lisää. Onneksi maanantaina lääkäri oli jo uuden tiedon valossa sitä mieltä, ettei tulehduksen takana ole FIP, vaan veriarvojen muutokset johtuivat nimenomaan tästä pahalaatuisesta ientulehduksesta, joka oli nyt saatava kuriin. Kisu oli syönyt (varsin vastahakoisesti) antibioottikuuria jo ensimmäisestä käynnistään lähtien, joten ikenet olivat siinä kunnossa, että niitä pystyi jo hoitamaan.

Tänään oli sitten hoidon vuoro. Kahdeksan huonoon kuntoon päässyttä hammasta poistettiin narkoosissa, ja kaikki meni hyvin. Kissa kotiutui äsken, ja kävelee sekavana ympäri asuntoa - tosin nyt se on löytänyt hyvän tsillailupaikan pöydän alta. Toivottavasti suu paranee pian...